Eilen minul­ta kysyt­tiin, kuin­ka aikai­sin voi lap­sen mate­maat­tis­ta ajat­te­lua kehit­tää. Onko mah­dol­lis­ta, että jo kak­si­vuo­tias hyö­tyi­si näis­tä har­joit­teis­ta?

Kyl­lä on!

Itse asias­sa aloit­tai­sin jo pal­jon aikai­sem­min.

Lap­sen mate­maat­ti­nen ajat­te­lu alkaa kehit­tyä jo ennen syn­ty­mää. Lap­sel­la on syn­tyes­sään alkeel­li­nen kyky erot­taa enem­män tai vähem­män.

Kiel­ten opis­ke­lu voi alkaa jo koh­dus­sa  ja van­hem­mat voi­vat tukea kiel­ten omak­su­mis­ta jopa ennen syn­ty­mää. Samoin kuin musiik­ki­kas­va­tus on hyvä aloit­taa ajois­sa. Vau­va voi kuun­nel­la musiik­kia lop­pu­ras­kau­den aika­na jo koh­dus­sa.

Mate­maat­ti­sen ajat­te­lun kehit­tä­mi­seen jo sikiö­ai­ka­na en ole löy­tä­nyt väli­nei­tä, eikä vie­lä ihan vas­ta­syn­ty­neen­kään kans­sa oikein har­joit­te­lu onnis­tu. Kui­ten­kin

matemaattinen ajattelu kehittyy kehon hahmottamisen kautta!

Vas­ta­syn­ty­nyt ei vie­lä tie­dä, kuka tai mikä hän on. Hän ei ymmär­rä ole­van­sa eril­li­nen hen­ki­lö, eikä aina­kaan hah­mo­ta omaa itse­ään jon­kin muo­toi­se­na koko­nai­suu­te­na. Vau­va aloit­taa pit­kän kehi­tys­kaa­ren ymmär­tääk­seen, että äiti on eril­li­nen hen­ki­lö ja että vau­val­la itsel­lään on keho, jos­sa on nel­jä raa­jaa, pää jne. Tämä pro­ses­si on kui­ten­kin mate­maat­ti­sen ajat­te­lun kehi­tyk­sen kan­nal­ta tär­keä.

Matematiikan oppimisvaikeuksiin liittyy usein kehon hahmottamisen hankaluus ja motorinen kömpelyys.

Näi­tä asioi­ta voit alkaa har­joi­tel­la jo ihan pie­nen vau­van kans­sa. Vau­van kehon kos­ket­te­lu, sive­le­mi­nen ja hel­li­mi­nen ovat mitä par­hai­ta tun­toais­tin herät­te­li­jöi­tä ja siten raken­ta­vat pik­ku­hil­jaa kuvaa kehos­ta. Kun lap­si läh­tee liik­keel­le, anna hänen liik­kua pal­jon ja eri­lai­sis­sa ympä­ris­töis­sä. Anna vau­van tut­kia maa­il­maa, tun­tea, hais­tel­la mais­tel­la, kuun­nel­la ja kat­sel­la. Koke­muk­set kehit­tä­vät oman minän hah­mot­ta­mis­ta, sit­ten tilan ja ympä­ris­tön hah­mot­ta­mis­ta ja vii­mein mate­maat­tis­ta ajat­te­lua.

Yhtei­set lii­kun­nal­li­set har­ras­tuk­set ensim­mäi­sen vau­va­vuo­den aika­na kehit­tä­vät yhtä lail­la vau­vaa, vaik­ka tavoit­tee­na on usein äidin kiin­tey­ty­mi­nen takai­sin van­hoi­hin mit­toi­hin. Vau­vaa pyö­ri­tel­lään, kei­nu­tel­laan ja anne­taan monen­lais­ta kehos­sa tun­tu­vaa koke­mus­ta. Vähän kevyem­min ede­tään vau­va­mus­ka­reis­sa, mut­ta niis­sä­kin oppii pal­jon lau­lu­leik­ke­jä, jois­sa kehon liik­keil­lä lisä­tään kehon tun­te­mus­ta ja moto­riik­kaa.

Yhtei­nen har­ras­tus on yhteis­tä tii­vis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta. Vau­va jano­aa huo­mio­ta ja kehit­tyy tasa­pai­noi­sek­si ja onnel­li­sek­si kun sitä saa. Vau­va oppii maa­il­mas­ta ja sosi­aa­li­suu­des­ta vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa van­hem­man kans­sa. Jopa aivot kehit­ty­vät hel­lyy­des­tä ja kos­ket­te­lus­ta.

Kan­nat­taa siis aloit­taa ajois­sa!