“But I don’t want your hope. I want you to panic. I want you to feel the fear I do. Eve­ry day.”

Gre­ta Thun­berg, olet urhea nuo­ri nai­nen, joka tais­te­lee usko­man­sa asian puo­les­ta muut­taak­seen maa­il­maa, teh­däk­seen sii­tä parem­man pai­kan meil­le kai­kil­le. On kun­nioi­tet­ta­vaa ryh­tyä tekoi­hin syyt­te­lyn ja voi­vot­te­lun sijaan. Gre­ta, sinä haas­tat kou­lu­lai­sia ympä­ri maa­il­man mukaan. Vies­ti­si on meil­le van­hem­mil­le: Emme halua toi­voa. Haluan panii­kin ja että tun­net pelon.

Vies­ti­si on ymmär­ret­tä­vä reak­tio, mut­ta huo­noin mah­dol­li­nen nuo­ril­le ihmi­sil­le. Paniik­ki on läpi ihmis­kun­nan his­to­rian aiheut­ta­nut kaa­os­ta ja tuhoa. Se ei ole kos­kaan joh­ta­nut hyviin ja vii­sai­siin tekoi­hin. Kun tilan­ne on paha, ei ihmis­kun­nal­la ole varaa paniik­kiin. Paniik­ki on se tila, jos­sa kans­saih­mi­set tal­lo­taan jal­koi­hin seu­rauk­sia miet­ti­mät­tä. Se on mää­ri­tel­mä­nä tun­ne­ti­la, jos­sa ihmi­nen ei pys­ty toi­mi­maan jär­ke­väs­ti. Nyt jos kos­kaan ihmis­kun­nal­la ei ole varaa olla toi­mi­mat­ta jär­ke­väs­ti.

Greta, pyydät meitä tuntemaan pelon

Meis­tä van­hem­mis­ta ihmi­sis­tä jokai­nen, jol­la on lap­sia, nii­tä elä­män tär­keim­piä ja rak­kaim­pia täs­sä maa­il­mas­sa, tun­nem­me pel­ko­si parem­min kuin uskot­kaan.  Se on mei­dän pel­kom­me. Evo­luu­tiop­sy­ko­lo­gia ker­too, että van­hem­pi uhraa vaik­ka hen­ken­sä pelas­taak­seen oman lap­sen­sa. Niin Gre­ta, voit uskoa, että me äidit ja isät haluam­me jät­tää teil­le kau­niin maa­il­man, jos se miten­kään on meis­tä kiin­ni. Mut­ta vaik­ka et sitä usko­kaan nyt, mikään ei ole mus­taa tai val­kois­ta kuten väi­tät. Mitä van­hem­mak­si elät sitä häm­men­tä­väm­pää on, kuin­ka monen­lai­sia har­maan sävy­jä maa­il­mas­sa on. 

Sen myön­nän, että me aikui­set olem­me sot­ke­neet maa­il­man ja vie­lä poliit­ti­set jär­jes­tel­mät ja demo­kra­tian niin, ettei oikei­ta pää­tök­siä enää tapah­du. Mei­dän poliit­ti­nen jär­jes­tel­mäm­me on ram­pa näi­den vaa­dit­ta­vien iso­jen muu­tos­ten edes­sä. Poli­tiik­ka nykyi­sel­lään ei ole rat­kai­su ja me äidit ja isät olem­me pelois­sam­me ja aika kädet­tö­miä tämän koneis­ton edes­sä. Pie­ni pel­ko on hyväs­tä ja me kaik­ki var­mas­ti tun­nem­me sen. Sen sijaan pelol­le ei kan­na­ta antaa yli­val­taa. Se  joko lamaan­nut­taa ja tekee toi­min­ta­ky­vyt­tö­mäk­si, jol­loin muu­tok­sia ei tapah­du tai aiheut­taa paniik­kia eli sitä hävi­tys­voi­maa, johon meil­lä ei nyt ole ollen­kaan varaa.

Koululakko ei paranna ilmastoa eikä ympäristön tilaa

Me län­si­mai­siin hyvin­voin­ti­val­tioi­hin syn­ty­neet ihmi­set olem­me vie­raan­tu­neet tie­don kun­nioit­ta­mi­ses­ta niin kau­ak­si, että voim­me jopa kokea ilmiön nimel­tä kou­lu­lak­ko. Usko kui­ten­kin Gre­ta, että maa­il­mas­sa on pal­jon enem­män lap­sia kuin on kai­kis­sa län­si­mai­sis­sa ns. hyvin­voin­ti­val­tiois­sa, jot­ka eivät mis­tään hin­nas­ta jäi­si kou­lu­tuk­ses­ta pois vapaa­eh­toi­ses­ti het­kek­si­kään, var­sin­kaan sil­loin, kun maa­il­maa uhkaa kata­stro­fi. Meil­le tie­don saa­mi­ses­ta on tul­lut itses­tään sel­vyys, jopa pak­ko­pul­la. Vain mei­dän yhteis­kun­nas­sa voi olla niin sokea, ettei enää ymmär­rä, että tie­to, osaa­mi­nen ja älyk­kyys ovat ne väli­neet, joil­la ihmi­nen on muut­ta­nut maa­il­maa ja joil­la hän tulee niin jat­kos­sa­kin teke­mään. Nämä aja­ma­si tee­sit rat­ko­taan vain osaa­mi­sel­la. Kou­lu­tus, mah­dol­li­suus oppia on suu­rim­mal­le osal­le maa­il­maa lähes pyhä asia. Mik­si me, joil­le se on auto­maat­ti­ses­ti annet­tu, emme kun­nioi­ta sitä, vaik­ka se on ainoa väli­ne vii­sai­siin tekoi­hin. 

Et halua toivoa

Et siis halua unel­moi­da, näh­dä parem­paa huo­mis­ta, aset­taa tavoit­tei­ta ja saa­vut­taa nii­tä. Toi­vo on aina ollut ihmis­mie­len väli­ne vai­keis­sa tilan­teis­sa. Kes­ki­tys­lei­ril­tä sel­vi­si­vät ne, jot­ka jak­soi­vat toi­voa. Toi­vot­to­muus ajaa itse­mur­haan ja ter­ro­ris­miin. Toi­vo antaa mah­dol­li­suu­den. Olkoon tilan­ne miten paha tahan­sa, mah­dol­li­suus, Gre­ta, on ainoa toi­vom­me. Unel­mat Gre­ta, ne ovat tei­dän nuor­ten mah­dol­li­suus, unel­ma parem­mas­ta, kau­niis­ta, puh­taas­ta maa­il­mas­ta — unel­ma sii­tä, että jotain teh­dään, mah­dol­li­sim­man pian ja eri­tyi­ses­ti, että löy­tyy se, mitä pitää oikeas­ti teh­dä. Kuten sanoin Gre­ta, har­maan sävy­jä on häm­men­tä­vän pal­jon. Unel­mis­ta luo­daan tavoit­teet. Tavoit­teet on teh­ty saa­vu­tet­ta­vik­si. Sik­si Gre­ta, sinun ikä­luok­ka­si teh­tä­vä on yllä­pi­tää toi­voa, unel­moi­da ja aset­taa tavoit­teet, teil­le jokai­sel­le oman­nä­köi­set ja läh­teä pie­nin aske­lin joka päi­vä työs­ken­nel­len nii­tä koh­ti. Mikä voi­si olla sinun tavoit­tee­si? Miten maa­il­mas­ta saa­daan puh­taam­pi ja parem­pi paik­ka? Kuka puhuu tot­ta, miten se oikeas­ti saa­vu­te­taan? Tie­to on aina ollut paras väli­ne totuu­den löy­tä­mi­sek­si.

Ilman tie­toa ja osaa­mis­ta ette täs­tä sel­viä, sii­tä­kään huo­li­mat­ta, että tulet huo­maa­maan, kuin­ka tie­to vain lisää har­maan sävy­jä. Te nuo­ret tulet­te tar­vit­se­maan yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jöi­tä, jot­ka kor­jaa­vat poliit­ti­sen jär­jes­tel­män niin, että ihmis­kun­nan kan­nal­ta tär­kei­tä pää­tök­siä saa­daan aikai­sek­si ilman hen­ki­lö­koh­tai­sia agen­do­ja ja kor­ne­ja puo­lue­pe­le­jä. Te tar­vit­set­te eko­no­me­ja, jot­ka kehit­tä­vät mark­ki­na­ta­lou­den ja kau­pan­käyn­nin kes­tä­väl­le poh­jal­le. Te tar­vit­set­te ark­ki­teh­te­jä, jot­ka raken­ta­vat kau­nii­ta ja kes­tä­viä raken­nuk­sia, joi­ta ei tar­vit­se pur­kaa kol­men­kym­me­nen vuo­den välein. Te tar­vit­set­te bio­lo­ge­ja, jot­ka miet­ti­vät, kuin­ka luon­toa suo­ja­taan ja tur­va­taan vää­jää­mät­tö­mis­sä muu­tok­sis­sa. Te tar­vit­set­te tek­no­lo­giao­saa­jia, tuot­ta­maan ympä­ris­töä suo­jaa­vaa tek­niik­kaa.  Te tar­vit­set­te his­to­rioit­si­joi­ta, jot­ta väl­tät­te ihmis­kun­nan jo teke­mät vir­heet. Te tar­vit­set­te psy­ko­lo­ge­ja, opet­ta­jia, lää­kä­rei­tä, laki­mie­hiä, jot­ka osaa­mi­sel­laan jokai­nen tahol­laan voi­vat raken­taa parem­paa maa­il­maa. Te tar­vit­set­te yhtei­sym­mär­rys­tä syyt­te­lyn sijaan.

Niin Gre­ta, tei­dän täy­tyy käy­dä kou­lua. Se on tei­dän ainoa toi­von­ne!