Digi­ta­li­saa­tio on mah­ta­va jut­tu. Maa­il­ma kehit­tyy, tie­de kehit­tyy ja kaik­ki muut­tuu hel­pom­mak­si. On kui­ten­kin (aina­kin) yksi asia, joka täy­tyy jokai­sen ymmär­tää ensin sen van­han­ai­kai­sen ver­sion kaut­ta. Mikä se on, lue täs­tä.

Täs­sä blo­gis­sa ker­ron

  • Mik­si nega­tii­vi­set luvut ovat jos­kus han­ka­lia oival­taa
  • Mik­si läm­pö­ti­lat ja vuo­de­nai­ko­jen seu­raa­mi­nen on tär­ke­ää lap­sen mate­maat­ti­sen ajat­te­lun kehi­tyk­sel­le
  • Mik­si jokai­ses­sa lap­si­per­hees­sä täy­tyy olla läm­pö­mit­ta­ri

Nega­tii­vi­set luvut mate­ma­tii­kas­sa ovat jos­kus oikein han­ka­la jut­tu. Pie­net lap­set, eivät­kä vie­lä pie­net kou­lu­lai­set­kaan kyke­ne abstrak­tiin ajat­te­luun. On help­poa oppia luku­mää­riä mal­lin­ta­mal­la oikeil­la, kon­kreet­ti­sil­la asioil­la. Mitä tar­koit­taa viis? No kat­so­pa, täs­sä on vii­si ome­naa, täs­sä vii­si hel­meä ja tuol­la vii­si autoa. Jos sii­tä ottaa yhden pois jää nel­jä. Kat­so näin. Ja lap­si ymmär­tää, mis­tä on kyse.

Miten esi­tät mii­nus vii­si? Täs­sä koris­sa oli­si niin kuin ome­noi­ta, mut­ta nii­tä on otet­tu vii­si enem­män pois kuin nii­tä oli…öö. Tuos­sa ei ole mitään kon­kre­ti­aa, eikä lap­sen näkö­kul­mas­ta kai­ke­ti edes mitään jär­keä. Jos­pa maa­il­mas­sa oli­si­kin kark­ki­pus­se­ja, jois­ta voi­si ottaa vie­lä vii­si kark­kia sit­ten­kin, kun pus­si oli jo tyh­jä.

Nega­tii­vi­set luvut eivät onnek­si ole ollen­kaan niin han­ka­lia kuin nopeas­ti kuu­los­taa. Ne ovat kon­kreet­ti­nen osa mei­dän elä­mää erääs­sä asias­sa. Suo­mes­sa ne löy­ty­vät nopeas­ti, hel­pos­ti ja kon­kreet­ti­ses­ti koet­tu­na läm­pö­ti­lois­ta.

Meil­lä läm­pö­ti­la vaih­te­lee hel­pos­ti välil­lä -20° — 20° Cel­sius-astei­kol­la. Cel­sius-asteik­ko antaa meil­le oival­li­sen ja kon­kreet­ti­sen mal­lin nega­tii­vi­sis­ta luvuis­ta. Nol­las­sa jää­tyy vesi. Voi­ko kon­kreet­ti­sem­paa rajaa enää olla! Kun men­nään alle, sataa lun­ta ja lätä­köt jää­ty­vät, kun men­nään nol­las­ta yli, sataa vet­tä ja vesi on sulaa.

Digiai­ka­na meil­lä on hie­not digi­taa­li­set läm­pö­mit­ta­rit ja sovel­luk­set puhe­li­mis­sa. Läm­pö­ti­lan ja sen ennus­teet saa käsil­le nopeas­ti ja hel­pos­ti. Näet näy­töl­lä luke­man ja mie­le­si aset­taa sen heti oike­aan suh­tee­seen. Mel­kein tun­net kehol­la­si pak­ka­sen pure­vuu­den tai läm­pöi­sen kesä­tuu­len. Se, mitä et tule aja­tel­leek­si on luku­jo­no, joka on piir­ty­nyt mie­lee­si ja jon­ne auto­maat­ti­ses­ti, sen enem­pää asi­aa miet­ti­mät­tä sijoi­tat tuon digi­taa­li­sen luke­man. Sinä pys­tyt sijoit­ta­maan luvun lukusuo­ral­la nol­las­ta läh­tien oikeal­le etäi­syy­del­le ja oikeal­le puo­lel­le riip­puen, onko kyl­mää vai läm­min­tä. Se, mitä et ehkä tul­lut aja­tel­leek­si, että näin sinul­la on kon­kreet­ti­nen mal­li nega­tii­vi­sis­ta luvuis­ta ja mitä ne tar­koit­ta­vat. Ja mis­tä olet sen saa­nut? Väi­tän, että jos­sain vai­hees­sa lap­suut­ta­si olet saa­nut tut­kia oike­aa van­han­ai­kais­ta läm­pö­mit­ta­ria, sel­lais­ta, joka on blo­gin kuvas­sa. Sii­nä se on, kon­kreet­ti­se­na nega­tii­vi­set luvut.

 

Siksi määrään tässä ja nyt jokaisen lapsiperheen hankkimaan ikkunaansa vanhanaikaisen, tavallisen lämpömittarin!

 

Se han­ki­taan heti­mi­ten, kun lap­si on syn­ty­nyt ja sitä ale­taan tut­kia niin pian kuin lap­si kyke­nee sen näke­mään. Samal­la ale­taan puhua läm­pö­ti­lois­ta. Ei mitään elä­mää suu­rem­paa kes­kus­te­lua, vaan sitä samaa, mitä kai­kis­sa kah­vi­pöy­dis­sä, ihmis­ten koh­taa­mi­sis­sa ja loma­kau­den alkaes­sa käy­dään. Tie­tys­ti pie­nen lap­sen kas­vat­ta­ja­na jätät sää­il­miöi­hin niin ikä­väs­ti lii­ma­tun nega­tii­vi­suu­den pois. Yri­tä löy­tää jotain posi­tii­vis­ta tai pysy aina­kin neut­raa­li­na, jokai­sen läm­pö­ti­lan osal­ta.

Jonain kyl­mä­nä pak­kas­päi­vä­nä tai kal­sea­na vesi­sa­de­päi­vä­nä voit­te askar­rel­la yhdes­sä kuvan, jos­sa läm­pö­ti­lat kon­kre­ti­soi­tuu. Mal­li on alla. Kuvaan on hyvä koo­ta valo­ku­via lap­sen elä­mäs­tä, muis­to­ja oikeis­ta koke­muk­sis­ta. Ne ovat kon­kre­ti­aa par­haim­mil­laan. Tie­tys­ti mukaan voi ottaa haus­ko­ja ja mie­leen jää­viä kuvia jää­kar­huis­ta ja aurin­gos­sa lekot­te­le­vis­ta sisi­lis­kois­ta tai mis­tä tahan­sa las­ta kos­ket­ta­vas­ta.

Leik­ki-ikäi­sel­le ei ole tär­ke­ää ryh­tyä sel­vit­tä­mään sen tar­kem­min nega­tii­vi­sia ja posi­tii­vi­sia luku­ja käsit­tee­nä. Kun­han teet läm­pö­ti­lat tutuik­si ja ker­rot, miten ne muut­tu­vat ja mikä sil­loin muut­tuu.

Veden olo­muo­dot ja nii­den tut­ki­mi­nen tutus­tut­taa luon­non ihmei­siin mitä par­hai­ten ja sii­tä riit­tää ammen­net­ta­vaa pal­jon läm­pö­ti­lo­jen lisäk­si­kin. Kun jää­ty­mis­pis­te on tut­tu, voi­daan tut­kia höy­rys­ty­mis­tä, 100-asteis­ta­vet­tä ja mitä vesi­höy­ryl­le tapah­tuu.

Nega­tii­vi­set luvut kon­kreet­ti­se­na koke­muk­se­na saat­taa löy­tää myös his­sis­tä. Jois­sain his­seis­sä on P:n, P1:n ja P2:n sijaan 0-ker­ros ja mii­nus­ker­rok­set. Jos sel­lai­sen löy­dät, käy­kää kon­kreet­ti­ses­ti ja kehol­li­ses­ti kokei­le­mas­sa, kuin­ka siir­ry­tään ylä­ker­rok­siin ja samal­la lail­la maan alle mii­nus­ker­rok­siin. Ehkä koke­mus on jopa kon­kreet­ti­sem­pi por­tais­sa liik­kuen. Sii­tä­kin voi sit­ten koto­na piir­tää kon­kreet­ti­sen kuvan.

Nega­tii­vi­set luvut ovat jos­kus han­ka­la ymmär­tää. Van­hem­mat voi­vat kui­ten­kin teh­dä hel­pos­ti ja vähäl­lä vai­val­la mii­nus­lu­ku­jen ymmär­tä­mi­sen hel­pok­si ja kon­kreet­ti­ses­ti. Vähin­tään­kin on han­kit­ta­va van­han­ai­kai­nen läm­pö­mit­ta­ri. Mitä var­hem­min aloi­tat ja mitä enem­män lap­sel­la on niis­tä koke­muk­sia, sitä var­mem­min hän ymmär­tää asian hel­pos­ti, kun se kou­lus­sa tulee eteen. Itse asias­sa, sii­nä ei ole enää mitään uut­ta.

Onko sinul­la esi­merk­ke­jä hel­pos­ta ja kon­kreet­ti­sis­ta mene­tel­mis­tä nega­tii­vis­ten luku­jen suh­teen? Ker­ro kom­men­teis­sa.