Mate­ma­tiik­ka on perin­tei­ses­ti arvos­tet­tu kou­luai­ne, eikä tur­haan. Onhan joka­päi­väi­nen elä­mäm­me täyn­nä mate­maat­ti­sia teh­tä­viä, vaik­ka ei työs­ken­te­li­si­kään mate­maat­ti­sel­la alal­la. Kel­lo­na­jat, raha, korot, alen­nus­pro­sen­tit vaa­ti­vat kaik­ki mate­maat­tis­ta ajat­te­lua. Samoin mah­dol­li­suus tul­ki­ta edes alkeel­li­ses­ti tut­ki­muk­sia ja nii­den tulok­sia vaa­tii mate­maat­tis­ta ymmär­rys­tä ja on vält­tä­mä­tön­tä kriit­ti­sel­le ajat­te­lul­le. Mate­ma­tiik­ka on myös oiva väli­ne ongel­man­rat­kai­su­tai­to­jen ja loo­gi­sen ajat­te­lun kehit­tä­mi­sel­le.
Mate­ma­tiik­ka on ehkä eni­ten tun­tei­ta ja mie­li­ku­via herät­tä­vä oppiai­ne kou­lus­sa. Vaik­ka oppi­las sel­viy­tyi­si hyvin kai­kis­sa muis­sa kou­luai­neis­sa, mut­ta ei mate­ma­tii­kas­sa, vai­kut­taa se vali­tet­ta­van voi­mak­kaas­ti hänen minä­ku­vaan­sa. Myön­tei­nen minä­kä­si­tys kor­re­loi niin opin­to­me­nes­tyk­sen kuin sosi­aa­li­sen suo­sion­kin kans­sa. Sik­si on tär­keä­tä pyr­kiä luo­maan jokai­sel­le oppi­jal­le hyvä minä­ku­va. Vali­tet­ta­vas­ti minä­ku­va heik­ke­nee monel­la nopeas­ti kou­lu­vuo­sien myö­tä.
Mate­ma­tii­kan oppi­mis­vai­keuk­sia on ollut aina. Uut­ta on se, ettei vai­keu­den tar­vit­se olla pysy­vä lei­ma ja että ihan kaik­kia pys­ty­tään aut­ta­maan ja lähes jokai­sel­le voi­daan tar­jo­ta riit­tä­vä apu oppin­nois­ta sel­viy­ty­mi­seen, kun­han apua vain tar­jo­taan ajois­sa. Tuen mää­rä on myös suo­raan ver­ran­nol­li­nen minä­kä­si­tyk­seen. Sik­si, kun lap­si ei suo­riu­du mate­ma­tii­kan teh­tä­vis­tä, kan­nat­taa apua hakea heti. On surul­lis­ta koh­da­ta lukion lyhyen mate­ma­tii­kan luki­joi­ta, joi­den oppi­mis­vai­keuk­sien taka­na on vai­keu­det mate­ma­tii­kan perus­asiois­sa, jot­ka on ope­tet­tu ensim­mäi­sel­lä ja toi­sel­la luo­kal­la. Taka­na on pit­kä put­ki ras­kai­ta, vai­kei­ta ja ikä­viä vuo­sia mate­ma­tii­kan opin­nois­sa, jois­sa on luis­tel­tu eteen­päin rimaa hipoen. Lukios­sa sit­ten suo­ri­te­taan pakol­li­set mate­ma­tii­kan kurs­sit van­noen, ettei kos­kaan enää matik­kaa – kuin­ka surul­lis­ta!
Sen lisäk­si, että oppi­mi­sen haas­teet saat­ta­vat joh­tua jos­tain puut­tees­ta mate­maat­ti­sen ajat­te­lun osa-aluil­la, on mah­dol­lis­ta, että nii­den taka­na onkin oppi­jan omat usko­muk­set ja aja­tus­mal­lit. ”Ei mei­dän suvus­sa kukaan ole kos­kaan oppi­nut las­ke­maan.” lause äidin suus­ta saat­taa olla todel­la tuhoi­sa. Näil­lä lauseil­la ja asen­teil­la men­nään suku­pol­ves­ta toi­seen, eikä kukaan tosi­aan opi­kaan mate­ma­tiik­kaa! Vaik­ka opet­ta­jal­la on hyvin rat­kai­se­va mer­ki­tys opis­ke­lua­sen­tei­den muo­vaa­ja­na, mate­ma­tii­kan oppi­mis­a­sen­teet heik­ke­ne­vät hui­maa vauh­tia kou­lu­vuo­sien lisään­tyes­sä, on van­hem­mil­la­kin on vah­vat työ­ka­lut käy­tet­tä­vis­sään. Jos sat­tuu, että opet­ta­ja muok­kaa asen­tei­ta vää­rään suun­taan, jää van­hem­man teh­tä­väk­si raken­taa asen­net­ta oike­aan suun­taan sii­tä huo­li­mat­ta, että itse oli­si­kin ”tie­toi­nen” sii­tä, ettei meil­lä kukaan tätä opi!
Asen­ne­muok­kauk­sen avain­sa­na on usko lap­seen. ”Sinä opit kyl­lä. Kat­so­taan­pa yhdes­sä.” Luo­ta lap­see­si. Han­ki onnis­tu­mi­sia, vaik­ka koto­na yksin­ker­tais­ten mate­maat­tis­ten teh­tä­vien kaut­ta. Nii­tä on arjes­sa pal­jon. Kuin­ka mon­ta lau­tas­ta me tar­vi­taan? Kuin­ka pal­jon mai­toa pitää ostaa? Miten jae­taan suklaa­le­vy kol­mel­le? Monen­ko tun­nin pääs­tä ohjel­ma alkaa? Mihin hin­taan myy­dään 30% alen­nuk­sel­la? Mitä tahan­sa lap­sen tai­to­ta­son mukaan. Sit­ten kiin­ni­te­tään huo­mio sii­hen, että tämä­kin oli mate­ma­tiik­kaa, tähän­kin sitä tar­vi­taan ja sinä osa­sit! Paras­ta oli­si­kin olla val­veu­tu­nut asen­teen muok­kaa­ja jo ihan var­hais­lap­suu­des­ta läh­tien. Niin hyväs­sä kuin pahas­sa­kin asen­teet ja usko­muk­set muut­tu­vat hitaas­ti. On siis hyvä asia, jos asen­ne on kou­luun men­nes­sä koh­dal­laan. Sil­loin sitä ei ensim­mäi­nen epä­on­nis­tu­mi­nen hei­lau­ta.
Onnis­tu­mi­sis­ta kas­vaa itse­luot­ta­mus ja sen myö­tä var­muus. Innos­ta­vien teh­tä­vien teke­mi­nen on aina mie­len­kiin­tois­ta ja var­sin­kin se, että lap­si kokee itsen­sä hyö­dyl­li­sek­si. Pyy­dä hän­tä las­ke­maan oikeas­ti per­heel­le ”tär­kei­tä” asioi­ta, kuten pal­jon­ko näis­tä palau­tus­pul­lois­ta saa­daan, jos sit­ten pitäi­si ostaa tuo, pal­jon­ko lisää rahaa tar­vi­taan.
Ennen kaik­kea ole kan­nus­ta­va van­hem­pi. älä anna huo­le­si näkyä ja tart­tua. Älä ole huo­lis­sa­si, vaan hae lap­sel­le­si apua. Luo tur­val­li­nen ja luot­ta­vai­nen ilma­pii­ri opis­ke­luun – sinä sel­viät täs­tä ihan hyvin, minä autan sinua ja haen apua, jos en itse osaa aut­taa.