Mitä lap­ses­ta­ni tulee iso­na, on kysy­mys, joka herää van­hem­mil­le pian kun lap­si syn­tyy. Jokai­nen meis­tä toi­voo lap­sel­leen tasa­pai­nois­ta ja mie­le­käs­tä aikui­suut­ta. Toi­sil­la on kun­nian­hi­moa enem­män kuin toi­sil­la. Yksi näkee junio­rin toh­to­rin­ka­ron­kan pää­täh­te­nä, toi­nen huip­pu­po­lii­tik­ko­na, kol­man­nel­le on tär­ke­ää, että lap­su­kai­nen aika­naan löy­tää hyvän ihmis­suh­teen ja muka­van työ­pai­kan. Yhtä kaik­ki. Yhtä var­maa on, ettei nämä pin­na­sän­gyn ääres­sä visioi­dut tule­vai­suu­den­ku­vat usein­kaan toteu­du aina­kaan sel­lai­se­naan. Toki nii­den ei tar­vit­se­kaan toteu­tua. Jokai­nen lap­si on oma per­soo­nan­sa. Jokai­nen meis­tä on yksi­lö. Olem­me gee­nien ja ympä­ris­tön yhteis­sum­ma. Vaik­ka meis­sä oli­si pal­jon samaa kuin van­hem­mis­sam­me, on meis­sä pal­jon ero­ja­kin, ja sik­si meis­tä jokai­nen toi­vot­ta­vas­ti luo elä­män­sä polun lopul­ta itse. Jokai­sen van­hem­man tavoit­tee­na on var­mas­ti antaa lap­sel­leen mah­dol­li­suus löy­tää omat vah­vuu­ten­sa, yksi­löl­li­set kyvyt ja elä­mä, joka vas­taa näi­hin tar­pei­siin. On aivan sama, onko lap­si tukea tar­vit­se­va eri­tyis­lap­si, huip­pu­lah­ja­kas vai jotain täl­tä välil­tä. Jokai­sel­la pitäi­si sil­ti olla oikeus omaan mie­lek­kää­seen paik­kaan­sa maa­il­mas­sa ja mah­dol­li­suus yksi­löl­li­set kyvyt huo­mioi­den saa­vut­taa se.

Mitä me van­hem­mat voim­me sit­ten teh­dä, että lap­sem­me saa­vut­tai­si hyvän, tasa­pai­noi­sen ja mie­lek­kään aikui­suu­den? Vält­tä­mät­tä ei olla myö­häs­sä, vaik­ka asia tuli­si ajan­koh­tai­sek­si vas­ta yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten lähes­tyes­sä tai ensim­mäi­sen ammat­ti­tut­kin­non jäl­keen, joka ei ollut­kaan mie­lui­nen. Mikä on oikea suun­ta? Min­ne las­ta ja nuor­ta tuli­si joh­da­tel­la? Täs­sä iäs­sä lap­sel­la on jo usein itsel­lään­kin jon­kin­lai­nen käsi­tys omis­ta kyvyis­tään. Jos ei ole, voi van­hem­pi aut­taa asi­aa yhdes­sä poh­ti­mal­la ja taas se kaik­kein tär­kein on lap­sen kuun­te­le­mi­nen. Ulko­puo­lis­ta apua on toki tar­jol­la. Opin­to-ohjaa­jil­la on mene­tel­män­sä sel­vit­tää nuo­ren kans­sa, mikä oli­si juu­ri hänen omin­ta aluet­taan amma­tin­va­lin­nas­sa ja mie­lek­kään tule­vai­suu­den kan­nal­ta.
Lap­sel­la, jo hyvin pie­nel­lä, on unel­mia. Hyvä niin. Ne ovat hyvä läh­tö­koh­ta. Kat­se siis tule­vai­suu­teen. Kuun­te­le las­ta­si älä­kä aina­kaan tuo­mit­se hänen haa­vei­taan. Ne ovat aivan yhtä todel­li­sia kuin se, että itse toi­vot pal­kan­ko­ro­tus­ta, tavoit­te­let ete­län mat­kaa ensi tal­vek­si tai salaa haa­vei­let roh­keu­des­ta läh­teä elä­mäs­sä aivan uusil­le uril­le.

”Mus­ta tulee iso­na kei­ju­kai­nen” Mea 4v.

”Mä tree­naan koris­ta ja mus­ta tulee NBA-täh­ti. Sit­ten mä ostan sis­kol­le del­fi­naa­rion kun sii­tä tulee del­fii­nien kou­lut­ta­ja…” Akse­li 8v.

”Mus­ta tulee hevos­ten­hoi­ta­ja ja sit­ten mul­la on mon­ta koi­raa. Sit­ten mä otan mie­hen, joka ostaa hevos­ten­kul­je­tusau­ton ja ison talon, mihin mun koi­rat ja hevo­set mah­tuu.” Han­na 7v.

”Mus­ta tulee astor­nau­tin nai­nen.” Mari 3v.

Niin­pä, haa­vei­ta on monen­lai­sia ja ne usein muut­tu­vat mat­kal­la moneen ker­taan. Kukaan ei voi tie­tää, mihin kaik­ki joh­taa. Van­hem­mat tie­tä­vät, että haa­veet kan­ta­vat ja lap­sel­le tulee tar­jo­ta mah­dol­li­sim­man hyvät kas­vu­mah­dol­li­suu­det, mut­ta mitä ne sit­ten ovat?

Mei­dän maa­il­mas­sam­me kou­lu­tus luo mer­kit­tä­vät puit­teet aikui­suu­den raken­tu­mi­sel­le, johon omat raken­nus­pa­lik­kan­sa tar­joa­vat tur­val­li­nen aikuis­suh­de lap­suu­des­sa, arvo­maa­il­ma, sosi­aa­lis­tu­mi­nen yhteis­kun­taan ja asen­teet. Tut­ki­mus tuo jat­ku­vas­ti uut­ta tie­toa ja van­hat ehkä hyvik­si­kin koe­tut kei­not eivät toi­mi­kaan muut­tu­vas­sa yhteis­kun­nas­sa. Lap­si täy­tyy ehdot­to­mas­ti saa­da päi­vä­ko­tiin sosi­aa­lis­tu­maan, mut­ta saman tien tör­määt­kin tut­ki­muk­seen, jos­sa tode­taan päi­vä­ko­tien lap­si­ryh­mät lii­an isoik­si ja aggres­sii­vi­suu­teen kas­vat­ta­vik­si. Vähem­mäs­tä­kin van­hem­pi ahdis­tuu. Luo­tat ammat­ti­tai­toi­siin las­ten­tar­han­opet­ta­jiin lap­se­si var­hais­kas­vun tuki­joi­na aivan oikein. He ovat ammat­ti­tai­toi­sia, hyvin kou­lu­tet­tu­ja ja osaa­via, mut­ta, mutta…resurssien puu­te, sai­ras­lo­ma­si­jais­ten puu­te jne. teke­vät toi­si­naan aivan mah­dot­to­mak­si suun­ni­tel­mien ja hyvän ohjauk­sen toteut­ta­mi­sen. Tämä näkyy vii­meis­tään kou­lu­val­miuk­sis­sa ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la. Alkuo­pe­tuk­sen opet­ta­jat tie­tä­vät hyvin, että lap­sis­ta näkee edel­lis­vuo­den esi­kou­lun resurs­sien tilan.
Tut­ki­mus­ten mukaan alkuo­pe­tus on mer­kit­tä­vä suun­taa­ja lap­sen kou­lu­po­lul­la. Opis­ke­lua­sen­teil­le, kou­lun­käyn­ti­käy­tän­teil­le ja käsi­tyk­sel­le minus­ta oppi­ja­na luo­daan vank­ka perus­ta täs­sä vai­hees­sa. Entä jos eska­ri on syys­tä tai toi­ses­ta jää­nyt kes­ke­ne­räi­sek­si? Kou­lun alku voi sil­loin olla kan­ke­aa ja vai­kea­ta, epä­on­nis­tu­mi­sia täyn­nä. Entä jos lap­se­si osaa­kin jo pal­jon enem­män ja hän kai­pai­si uusia, vaa­ti­vam­pia haas­tei­ta ja pian kyl­läs­tyy koko kou­luun tyl­sä­nä paik­ka­na. Ei ole ennus­te pal­jon parem­pi sil­loin­kaan. Onnek­si suo­ma­lai­set opet­ta­jat ovat maa­il­man par­hai­ta, mut­ta aina ei heil­lä­kään aika ja resurs­si rii­tä jokai­sen lap­sen yksi­löl­li­seen koh­taa­mi­seen ope­tuk­ses­saan.

Vuo­det vie­ri­vät eteen­päin nopeas­ti lap­su­kai­sen elä­mäs­sä ja kou­lu on urau­tu­nut uomaan­sa niin hyväs­sä kuin pahas­sa. Sitä on kui­ten­kin käy­tä­vä vähin­tään yhdek­sän vuot­ta. Perus­kou­lun­sa päät­tä­neel­le se on mel­kein koko muis­tis­sa ole­va elä­mä. Min­kä­lai­sek­si perus­kou­lu on nuo­ren muo­kan­nut ja mihin sit­ten jat­ke­taan? Ihan­teel­li­sim­mas­sa tapauk­ses­sa nuo­ren vah­vuu­det ja heik­kou­det ovat löy­tä­neet opti­maa­li­sek­si koos­te­tun tai­to­ta­son, jol­la on help­po jat­kaa eteen­päin elä­mäs­sä mie­lek­kää­seen ja pal­kit­se­vaan jat­ko-opis­ke­luun ja aikui­seen elä­mään. Nyt tär­keä­tä on ymmär­tää, että tämä mie­lek­kyys voi toi­sel­la tar­koit­taa lai­tos­si­joi­tuk­sen vält­tä­mis­tä, kykyä itse­näi­seen elä­mään ja toi­sel­la tule­vai­suut­ta huip­pu­tie­de­mie­he­nä. Jokai­sen tule­vai­suus juu­ri sel­lai­se­na, kuin se omien tar­pei­den ja kyky­jen mukaan on mah­dol­lis­ta raken­taa, on tär­keä ja arvo­kas. Yksi­löl­li­set erot ovat hui­mia ja niin ne ovat lap­suu­des­sa, kou­lus­sa ja har­ras­tuk­sis­sa. Sik­si ne pitäi­si yksi­löl­li­ses­ti koh­da­ta­kin.

Oppi­doo tar­jo­aa yksi­löl­lis­tä tukea alle kou­lui­käi­sis­tä aina nuo­riin aikui­siin. Me haluam­me tar­jo­ta moniam­ma­til­li­ses­sa yhteis­työs­sä luo­tua teho­kas­ta ja laa­du­kas­ta ohjaus­ta amma­tin­va­lin­nas­sa, opin­nois­sa, kas­va­mi­ses­sa ja oppi­mi­sen ongel­mis­sa. Tar­joam­me myös syven­tä­vää ongel­man­rat­kai­su­tai­to­jen ohjaus­ta lisä­haas­tei­ta kai­paa­vil­le. Tuem­me kou­lu­val­miuk­sis­sa, eri oppiai­nei­den osaa­mi­ses­sa, ajat­te­lun kehit­tä­mi­ses­sä ja jat­ko-opis­ke­lu­pai­kan saa­vut­ta­mi­ses­sa. Haluam­me, että jokai­nen lap­si ja nuo­ri löy­tää tien­sä omaan mie­lek­kää­seen aikui­suu­teen. Kipe­ris­sä kysy­myk­sis­sä kään­ny puo­leem­me. Me haluam­me tukea juu­ri sinua.