Kir­joi­tin hel­mi­kuun alus­sa blo­giin ins­pi­roi­tu­nee­na sii­tä, että OAJ ja moni opet­ta­ja haluai­si, että van­hem­mat ryh­ty­vät toi­miin saa­dak­seen eri­tyi­so­pe­tuk­sen epä­koh­dat kor­jat­tua. Täs­tä olen­kin saa­nut yllät­tä­vän pal­jon palau­tet­ta eri tahoil­ta. Van­hem­mil­ta olen saa­nut kan­na­tus­ta ja monel­ta opet­ta­jal­ta­kin, mut­ta opet­ta­jien kes­kuu­des­ta löy­tyy myös monia, jot­ka kri­ti­soi­vat kir­joi­tus­ta­ni.

Se, mikä aiem­mas­ta ei käy­nyt ilmi, on oma­koh­tai­nen koke­muk­se­ni eri­tyis­lap­sen äiti­nä sekä koke­muk­se­ni van­hem­pa­na tais­te­lus­ta kun­taa ja päät­tä­jiä vas­taan jär­jes­täy­ty­nee­nä van­hem­pien rin­ta­ma­na. Kum­pi­kin teh­tä­vä on hyvin työl­lis­tä­vä ja usein ras­kas toteut­taa nor­maa­lin arjen pyö­ri­tyk­sen kes­kel­lä.

En vas­tus­ta eri­tyis­luok­kia, enkä puol­la nii­tä kun­tia, jois­sa eri­tyis­luok­kia ei ole enää ollen­kaan. Eri­tyis­luo­kil­la on teh­tä­vän­sä, mut­ta ne eivät kos­kaan saa olla help­po ja nopea rat­kai­su. Nii­hin ei saa siir­tää oppi­lai­ta kevyin perus­tein ja vain sik­si, ettei opet­ta­ja jak­sa tai ettei resurs­se­ja ole. Syy täy­tyi­si olla oppi­las­läh­töi­nen, mitä se ei oikeas­sa elä­mäs­sä aina ole. Läh­tö­koh­ta pitäi­si olla inklusii­vi­nen ja sii­hen pitäi­si saa­da kaik­ki tuki. Vas­ta sit­ten kun mie­li­ku­vi­tus ja osaa­mi­nen ei rii­tä, siir­re­tään lap­si eri­tyis­luo­kal­le.

Kun siir­to eri­tyis­luo­kal­le teh­dään, pitäi­si olla itses­tään sel­vää, että tätä vaa­ti­vaa teh­tä­vää teke­vä opet­ta­ja on päte­vä eri­tyis­luo­kan­opet­ta­ja ja että resurs­sia on riit­tä­väs­ti käy­tös­sä, ryh­mä on pie­ni ja avus­ta­jat ammat­ti­tai­toi­sia sekä sitou­tu­nei­ta. Ei kam­paa­jia tai edes sai­raan­hoi­ta­jia opet­ta­ji­na! Lap­sen oikeus on olla mie­luum­min integroi­tu­na ylei­so­pe­tuk­sen luo­kas­sa kuin olla ammat­ti­tai­dot­to­man tum­pe­lon yllä­pi­tä­mäl­lä kata­stro­fi­luo­kal­la säi­lös­sä. Minul­la on oma­koh­tai­sia koke­muk­sia näis­tä luo­kis­ta. Olen näh­nyt sisäl­tä päin ja oikeas­sa elä­mäs­sä, kuin­ka eri­tyis­luo­kat toi­mi­vat. Vää­rin­kä­si­tyk­siä vält­tääk­se­ni ker­ron näh­nee­ni myös monia huip­pu­hie­no­ja eri­tyis­luok­kia ja tai­ta­via, päte­viä opet­ta­jia. Van­hem­mat vain (aina­kaan Espoos­sa) eivät saa etu­kä­teen tie­tää kum­paan luok­kaan lap­si pää­tyy.

On tot­ta, että yksit­täi­nen opet­ta­ja on hei­koil­la vaa­ti­mas­sa kun­nal­ta resurs­se­ja ja edel­ly­tyk­siä ope­tuk­sen­sa laa­duk­kaa­seen toteu­tuk­seen. Ymmär­rän sen täy­sin. Olen itse­kin ollut täs­sä tilan­tees­sa. Sil­ti en ymmär­rä, kuin­ka tähän vedo­ten voi opet­ta­ja vaka­vis­saan sanoa, että SIK­SI se on van­hem­pien teh­tä­vä. Ensin­nä­kään, en ymmär­rä, miten yksit­täi­nen van­hem­pi sel­viy­tyi­si täs­tä teh­tä­väs­tä parem­min. Miten kes­ki­ver­to­van­hem­pi edes tie­tää, mitä ja mis­tä pitäi­si vaa­tia? Opet­ta­jan kuu­luu tie­tää mitä ja mil­loin lap­si tar­vit­see oppiak­seen. Se on opet­ta­jan ammat­ti­tai­toa, ei van­hem­muut­ta.

Toi­se­na vaih­toeh­to­na oli­si van­hem­pien jär­jes­täy­ty­mi­nen. Tämä vaa­ti­si vapaa-ajal­la tapah­tu­vaa kon­tak­tien luo­mis­ta esim. van­hem­pai­nyh­dis­tys­ten kaut­ta, jul­ki­suu­den hank­ki­mis­ta, kir­jel­mien laa­ti­mis­ta, päät­tä­jien tapaa­mis­ta, adres­sien kerää­mis­tä… Voin sanoa, että aika­moi­nen työ­maa kai­kil­le arke­aan pyö­rit­tä­vil­le van­hem­mil­le eri­tyi­ses­ti eri­tyis­las­ten van­hem­mil­le. Täs­tä­kin puhun koke­muk­ses­ta. 2000-luvun alus­sa Espoon kou­lu­ja uhka­si suu­ret leik­kauk­set. Olin muka­na etu­rin­ta­mas­sa masi­noi­mas­sa van­hem­pai­nyh­dis­tys­ten yhtei­siä toi­mia näi­tä sääs­tö­jä vas­tus­taak­sem­me. Teim­me kai­ken tuon yllä ole­van ja lisäk­si jär­jes­tim­me panee­li­kes­kus­te­lun kun­nal­lis­vaa­lieh­dok­kail­le, suu­ren ylei­sö­ta­pah­tu­man Tapio­lan kult­tuu­ri­kes­kuk­seen ja adres­se­ja kerä­sim­me kah­te­na vuo­te­na peräk­käin. Sil­loin, ennen net­tiadres­sien aikaa, pape­ris­ten adres­sien kerää­mi­nen oli iso työ. Vaik­ka van­hem­mat oli­vat sel­väs­ti osoi­tet­ta­vas­ti yhte­nä rin­ta­ma­na kou­lusääs­tö­jä vas­taan, ei se päät­tä­jiä miten­kään pidä­tel­lyt. Sääs­töt teh­tiin joka tapauk­ses­sa.

Sik­si en voi suo­si­tel­la, enkä aina­kaan vaa­tia lap­si­per­hei­tä teke­mään tätä työ­tä! Perin­tei­ses­ti ammat­ti­lii­tot on perus­tet­tu suo­jaa­maan työn­te­ki­jän oikeuk­sia. Jos työ­nan­ta­ja ei anna mah­dol­li­suuk­sia toteut­taa työ­tä mie­lek­kääl­lä taval­la, pysäyt­tää ammat­ti­liit­to koneis­ton ja vaa­tii työ­olo­suh­teet koh­tuul­li­sik­si. Ammat­ti­lii­tos­sa on ihmi­set, joil­le mak­se­taan täs­tä! He teke­vät sen pal­kat­tui­na työ­ajal­laan, ei työn­sä ohel­la per­heen kus­tan­nuk­sel­la. Van­hem­pien teh­tä­vä on antaa täl­le agen­dal­le tuken­sa!

Jat­kan mie­lel­lä­ni kes­kus­te­lua.