Espoos­sa lukioi­den kes­kiar­vot hilau­tu­vat ylös­päin vuo­des­ta toi­seen; kun vuon­na 2010 lukio­pai­kan sai 7,08 kes­kiar­vol­la, vaa­dit­tiin sii­hen tänä kevää­nä 7,50. Mikä­pä sii­nä. Moni opet­ta­ja on sitä miel­tä, että hyvä kun kar­siu­tu­vat pois ne, jot­ka eivät oikeas­taan osaa tai halua opis­kel­la. Kui­ten­kin näi­tä opis­ke­lu­paik­ko­ja hae­taan iäs­sä, jol­loin niin keho kuin mie­li­kin elää myl­ler­ryk­ses­sä ja moni fik­su­kin nuo­ri saa­vut­taa elä­män­sä ”tyh­myys­kuo­pan”. Sik­si hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti koen, että oli­si inhi­mil­lis­tä olla jat­ko-opis­ke­lu­paik­ko­jen suh­teen ava­ra­kat­sei­nen ja antaa mah­dol­li­suuk­sia.
Ylös kipua­vat kes­kiar­vot kas­vat­ta­vat pai­nei­ta nuo­ril­lem­me ja vaik­ka he yrit­täi­si­vät kovas­ti­kin, on  onnel­la ja sat­tu­mal­la täs­sä­kin pelis­sä pal­jon suu­rem­pi osuus, kuin viral­li­ses­ti halu­taan myön­tää. Nuo­ret jae­taan jär­jes­tel­män luo­mas­sa jat­ko-opis­ke­lu­paik­ka­ru­le­tis­sa eri arvoi­siin ruu­tui­hin. Kai­kil­le yhtei­sen perus­kou­lun jäl­keen jat­ko-opin­to­jen ovi avau­tuu perus­kou­lun päät­tö­to­dis­tuk­sen nume­roil­la. On kui­ten­kin tut­kit­tua, ettei näil­lä nume­roil­la tar­vit­se olla mitään teke­mis­tä todel­li­sen osaa­mi­sen kans­sa, eivät­kä  eri kou­lu­jen anta­mat päät­tö­to­dis­tuk­set ole usein­kaan ver­tai­lu­kel­poi­sia kes­ke­nään.  Tilas­tois­sa hui­mat poik­kea­mat eivät näy­tä niin vaa­ral­li­sil­le, kuin ne tosia­sias­sa yksit­täi­sen oppi­laan oikeus­tur­van kan­nal­ta tule­vai­suu­den mää­rit­tä­ji­nä ovat – todel­la fataa­lit! Jos kes­kiar­vot heit­tä­vät lähem­mäk­si nume­rol­la, mikä on täy­sin mah­dol­lis­ta, on samal­la tai­to­ta­sol­la Espoos­sa saat­ta­nut saa­da lukio­pai­kan kes­ki­ver­toa parem­mas­ta lukios­ta tai jää­dä ilman lukio­paik­kaa koko­naan.
Kuin­ka hyvä lukio mää­ri­tel­lään. Onko paras lukio se, jos­ta kir­joi­te­taan eni­ten lau­da­tu­re­ja? Onko lukio-ope­tus laa­duk­kain­ta sil­loin kun lei­vo­taan todel­la tai­ta­vis­ta todel­la tai­ta­via? Onko huo­no lukio sel­lai­nen, jos­ta kir­joi­te­taan nipin napin hyväk­sy­tys­ti, mut­ta suh­tees­sa kui­ten­kin parem­min kuin oli­si sisään­pää­sy­kes­kiar­vois­ta odo­tet­ta­vis­sa? Suu­ri osa lukio­paik­kaa hake­vis­ta täyt­tää yhteis­ha­ku­vaih­toeh­dot opi­no-ohjaa­jan opas­ta­ma­na ver­taa­mal­la omaa odo­tet­ta­vis­sa ole­vaa kes­kiar­voa aiem­pien vuo­sien sisään­pää­sy­ra­joi­hin. Joku saat­taa jopa tutus­tua vuo­sit­tai­siin val­mis­tu­nei­den pis­te­ra­joi­hin, mut­ta har­va ver­taa nii­tä kes­ke­nään tai aina­kaan roh­keas­ti hakee lukio­paik­kaa vas­toin opon kes­kiar­voau­to­maat­tioh­jei­den. Kuin­ka moni on esi­mer­kik­si tie­toi­nen kysei­sen lukion kes­keyt­tä­nei­den mää­räs­tä? Vuo­des­ta toi­seen, ope­tuk­sen tasos­ta riip­pu­mat­ta, lukioi­hin hae­taan samoil­la kes­kiar­voil­la. Lukioi­den parem­muus­jär­jes­tys onkin kiveen hakat­tu saat­taen poi­ke­ta todel­li­suu­des­ta yhtä pal­jon kuin  perus­kou­lun päät­tö­to­dis­tus­ten ver­ran­nol­li­suus oppi­laan osaa­mi­seen. Tämä ilmiö on mitä ilmei­sin suu­ril­la paik­ka­kun­nil­la, jois­sa on maan­tie­teel­li­ses­ti koh­tuul­lis­ta vali­ta  haku­koh­teet useam­mas­ta lukios­ta. Tilan­ne on tie­ten­kin toi­nen paik­ka­kun­nil­la, jois­sa yhteen lukioon hakee kaik­ki lähi­seu­dun lukio-opin­nois­ta haa­vei­le­vat.
Lukio ei tie­ten­kään ole ainoa tie onnel­li­seen aikui­suu­teen. Vaik­ka moni van­hem­pi on haa­veis­saan suun­ni­tel­lut yli­op­pi­las­juh­lia jo vuo­sia, voi ammat­tiin val­mis­tu­mi­nen olla kah­ta haus­kem­paa. Maa­il­ma on täyn­nä vaih­toeh­to­ja. Nyky­maa­il­mas­sa Life­long lear­ning on käsi­te, joka kon­kre­ti­soi­tuu yhä lisään­ty­vi­nä mah­dol­li­suuk­si­na saa­vut­taa amma­til­lis­ta ja asian­tun­ti­jao­saa­mis­ta monien eri kana­vien kaut­ta. Sik­si päät­tö­to­dis­tuk­sen nume­roi­ta pal­jon tär­keäm­pää on nuo­ren oma käsi­tys itses­tä oppi­ja­na, itse­tun­to, oppi­maan oppi­mi­sen tai­dot ja tie­don­ha­ku­tai­dot. Moti­vaa­tio kor­vaa monet puut­teet kun taas näkö­alat­to­muus, tule­vai­suu­den haa­vei­den puu­te depri­voi. Van­hem­man tär­keim­piin teh­tä­viin kuu­luu­kin olla kuu­lol­la, ais­tia lap­sen tun­te­muk­sia, kes­kus­tel­la ja olla tuke­na. Nuo­ren hyvin­voin­ti, posi­tii­vi­nen asen­ne aut­ta­vat jak­sa­maan. Elä­mä kan­taa kui­ten­kin!
Tänä syk­sy­nä Oppi­doos­sa panos­te­taan kou­lu-uupu­muk­sen selät­tä­mi­seen. Asian­tun­ti­ja­ryh­mäm­me tar­jo­aa kei­no­ja ja väli­nei­tä koko per­heel­le. Tar­joam­me tukea eri oppiai­neis­sa, oppi­mi­sen vai­keuk­sis­sa ja oppi­mis­tek­nii­kois­sa.
Tutus­tu tar­jon­taam­me www.oppidoo.fi
Ter­ve­tu­loa oppi­maan!
Lisää luet­ta­vaa ja läh­tei­tä:
Ber­ne­lius, Ven­la 2005. Onko oppi­mis­tu­lok­set valet­tu beto­niin?
Jak­ku-Sih­vo­nen, Rit­va ja Komu­lai­nen, Erk­ki. 2004. Perus­o­pe­tuk­sen oppi­mis­tu­lok­sien meta-arvioin­ti
Oppi­maan oppi­mi­nen Van­taan perus­kou­luis­sa. Kou­lu­tuk­sen arvioin­ti­kes­kus. Hel­sin­gin yli­opis­to.
http://www.iisalmensanomat.fi/mielipide/artikkelit/yläkou­lu­jen-tar­jot­ta­va-yhtä­läi­set-eväät-elä­mään/462701
STT:n lukio­ver­tai­lu. http://www.hs.fi/kotimaa/a1305682982305