Suo­ma­lais­ten älyk­kyys las­kee, eikä syy­tä osaa sanoa kukaan. Älyk­käin ja kou­lu­te­tuin suku­pol­vi syn­tyi 70-luvun lopul­la. Sen jäl­keen on älyk­kyys hii­pu­nut hitaas­ti, mut­ta var­mas­ti. Tie­dot perus­tu­vat las­ke­viin Pisa-tulok­siin ja Suo­men armei­jan teet­tä­mään tes­tiin (PKOE1). Näin ker­too Talous­po­li­tii­kan arvioin­ti­kes­kus uusi­mas­sa rapor­tis­saan.

Tämä tar­koit­taa sitä, että lap­ses­ta­si on tulos­sa tyh­mem­pi kuin itse olet!

Pisa-tulos­ten las­ku ker­too koko ikä­luo­kan hei­kom­mas­ta suo­riu­tu­mi­ses­ta, joten armei­jan tes­ti­tu­los­ten heik­ke­ne­mi­nen ei voi kat­soa ole­van vain mies-suku­puo­len tyh­me­ne­mis­tä. Ilmiö on län­si­mais­sa ylei­nen. Maa toi­sen­sa jäl­keen siir­tyy kan­san äly­kyy­den kehi­tyk­ses­sä las­kuun.

Tilan­ne on huo­les­tut­ta­va Suo­men kal­tai­ses­sa maas­sa, jos­sa kil­pai­lu­ky­ky perus­tuu kor­ke­aan kou­lu­tus- ja osaa­mis­ta­soon. Kun tek­no­lo­gia kor­vaa hel­poim­mat työt, jää ihmi­sil­le jat­kos­sa juu­ri ajat­te­lua ja inno­voin­tia vaa­ti­vat työt. Nokian kal­tai­set suo­ma­lai­set inno­vaa­tiot saat­ta­vat jää­dä jat­kos­sa his­to­ri­aan, kun inno­voin­ti siir­tyy muu­al­le älyk­kääm­pään maa­il­maan.

Ikä­vin­tä on se, ettei kukaan ole kyen­nyt osoit­ta­maan, mis­tä tämä joh­tuu.

Armei­jan tes­ti­tu­los­ten mukaan mate­maat­ti­nen ja kie­lel­li­nen osaa­mi­nen heik­ke­ni, kun taas visu­aa­li­nen hah­mot­ta­mi­nen on kehit­ty­nyt. Tämä herät­tää aja­tuk­sia liit­tyen vii­me­ai­kai­siin tut­ki­muk­siin ihmi­sen älyk­kyy­den kehi­tyk­ses­tä ja kyvys­tä oppia.

Voi­si­ko syy­nä olla län­si­mai­nen hyvin­voin­ti, joka par­haim­mil­laan antaa meil­le kai­kil­le tur­vaa ja ter­veyt­tä? Onko se kui­ten­kin kään­ty­mäs­sä itse­ään vas­taan teh­den elä­mäs­tä help­poa ja pon­nis­te­luis­ta tar­peet­to­mia? Haas­taa­ko ihmi­nen itsen­sä par­hai­ten pakon edes­sä, kun ei ole vaih­toeh­to­ja ja on pak­ko kek­siä parem­pia ja uusia rat­kai­su­ja? Antaa­ko yhteis­kun­tam­me meil­le mah­dol­li­suu­den lais­kis­tua, jol­loin ajat­te­lu­kin lais­kis­tuu? Suu­ria kysy­myk­siä.

Tut­ki­muk­set ovat osoit­ta­neet, että liik­ku­vat lap­set menes­ty­vät par­hai­ten myö­hem­min elä­mäs­sään. Aivo­tut­ki­jat ker­to­vat aivo­jen halua­van lii­kun­taa toi­miak­seen. Lap­set kui­ten­kin liik­ku­vat vähem­män, hei­tä kul­je­te­taan autoil­la kököt­tä­mään niin kou­luun kuin vapaa-ajan viet­toon. Lii­kun­nan puu­te aiheut­taa oppi­mat­to­muut­ta. Eikä lap­sen opti­maa­li­nen lii­kun­ta toteu­du pel­kän hie­non urhei­lu­har­ras­tuk­sen paris­sa. Lap­set ovat luo­tu­ja liik­ku­maan ja sik­si lap­sel­le on luon­tais­ta liik­kua lei­keis­sään, jol­loin lii­kun­taa ker­tyy tun­te­ja päi­väs­sä.

Vir­tu­aa­li­maa­il­ma hou­kut­taa lap­set pois lii­kun­nal­li­sis­ta lei­keis­tä. Yhä useam­pi lap­si elää yksi­näis­tä elä­mää van­hem­man uppou­dut­tua someen, peli­maa­il­maan tai shop­pai­le­maan lait­teel­la, joka vie per­heel­tä ja oikeal­ta maa­il­mal­ta kai­ken huo­mion. On ilmen­nyt, että yhä useam­mal­la lap­sel­la on kie­lel­li­siä puut­tei­ta, kos­ka kukaan ei oikeas­taan puhu heil­le. Kun ennen äidit ja isät jut­te­li­vat lap­sil­leen ja toi­sil­leen, ei nyky­pilt­ti saa vält­tä­mät­tä osak­seen edes kat­set­ta.

Samal­la van­hem­mat ajat­te­le­vat, että vir­tu­aa­li­nen todel­li­suus, videot ja eri­lai­set sovel­luk­set mah­dol­lis­ta­vat lap­sen moni­kie­li­syy­den kepeäs­ti ja hel­pos­ti. Moni­kie­li­set per­heet voi­vat heti ker­toa, ettei se lap­sen kie­len oppi­mis­ky­vys­tä huo­li­mat­ta ole kos­kaan kepeä­tä ja help­poa. Iro­nis­ta on, ettei nämä padi-lap­set opi edes äidin­kiel­tään kun­nol­la.

Lap­si tar­vit­see kie­len oppiak­seen vuo­ro­vai­ku­tus­ta oikean ihmi­sen kans­sa.

Visu­aa­li­nen hah­mot­ta­mi­nen sen sijaan kehit­tyy ja niin­hän on voi­tu osoit­taa, että netin peli­maa­il­ma on mitä par­hain täl­le kehi­tyk­sel­le. Se ei vain yksin rii­tä!

Voi­si­ko täs­tä kai­kes­ta vetää joh­to­pää­tök­se­nä, että per­heet tar­vit­se­vat tek­no­lo­gia­va­paa­ta aikaa ja tilal­le yhdes­sä teke­mis­tä, ulkoi­lua, lau­ta­pe­le­jä, luke­mis­ta ääneen, vuo­ro­tel­len ja itsek­seen sekä yhtei­siä loput­to­mia kes­kus­te­lu­ja?

Kukaan ei vie­lä voi var­mak­si sanoa, mis­tä tämä nega­tii­vi­nen kehi­tys joh­tuu. Var­maa on vain, että van­hem­mat ovat uuden haas­teen edes­sä. Kuin­ka he voi­vat taa­ta oman lap­sen mah­dol­li­suu­det kehit­tää omaa poten­ti­aa­li­aan par­haa­seen mah­dol­li­seen lop­pu­tu­lok­seen.

Tämä blo­gi on yksi vas­taus kysy­myk­seen!

Jos et ole vie­lä ladan­nut ilmais­ta opas­ta, tee se nyt!